Vyökoe

Niin se vaan aurinko nousi vyökoeaamuna ja Sasajan poppoo suuntasi kimppakyydillä kohti Espoota aamupäivällä. Sunnuntai oli lämmin päivä ja hiki helmeili otsalla jo hyvissä ajoin. Koululle saavuttua Beomsabonim Hukkavaara viritteli etäyhteydet kuntoon, ja me kävimme läpi keltaisen vyön tekniikoita. Vyökokeen arvosteli mestari, Sahyunnim, Thierry Meyour (8.dan mustavyö) Tunnelma oli jännittyneen letkeä, katselin kahta vasenta jalkaani ja hengittelin kylkihengitystä.

Teimme hyvissä ajoin muodon ja linjat aukesivat. Meidät pyydettiin lähemmäksi esittäytymään ja reippaasti yritimme kakoa omaa nimeämme mestarille. Suorittajia kokeessa oli kolme aikuista ja kaksi lasta. Meidät järjestettiin muotoon niin, että dobokista huolimatta, me aikuiset kansoitimme ensimmäisen rivin. Aloitimme valalla. Yllätykseksi meidät käskettiin istuma-asentoon ja tekniikat tehtiin siitä. Kääk, oma istuma-asento jäi sattuneesta syystä aivan liian korkeaksi ja keskityin ainoastaan käsiin. Meidän nuorin osallistuja sai loistavaa palautetta hänen istuma-asennostaan, upeaa! Tämän jälkeen tehtiin käskystä erilaisia lyöntejä/torjuntoja eteenpäin, käännös ja sitten taaksepäin. Minulla meni oikea ja vasen täysin sekaisin muutaman kerran vasemmalle tehtävässä käännöksessä. Vasen puoleni ei vaan toimi. Sama on myös (luistimilla) jäällä, jos teen askelsarjoja, piruetteja tai vaihdan suuntaa, vasen puoli on jotenkin uskomattoman kömpelö vieläkin. (johtuen sairastamisesta)

Siirryimme neljään suuntaan tehtäviin liikesarjoihin. Ennen vyökoetta piti vielä varmistaa, miten päin se nyrkki kulkee; an-palmok on se peukalon puoli. Kunhan muistaa sen, niin kaikki on hyvin. An-palmok, an-palmok, an-palmok! Tuntui, että koreankieliset komennot kaikuivat toisesta korvasta sisään ja viipottivat toisesta ulos. Beomsabonim Hukkavaara käänsi englannista suomeksi ja tämä toimi erittäin suurena apuna muistinvirkistämiseksi. Teimme myös Chon-Ji liikesarjan. Ensimmäisellä kerralla se meni hyvin. Yritin pidentää askeltani, mutta lyhyeksi se jäi kuin kanan lento. Tasapaino vaappui ja jalan pienet lihakset huusivat leipää. Sahyumnim Meyour halusi nähdä vielä lasten Chon-Ji:n joten me aikuiset olimme hiippailemassa kovaa vauhtia seinustalle. Ehei… kaikki tekevät yhdessä. Silloin meni pasmat sekaisin, tuntui että unohdin koko liikesarjan ja mietin, että mihin suuntaan sitä piti tohveli tunkea. En tiedä miten tuo liikesarja meni, mutta olin hyvin kiitollinen, kun lopussa huusimme yhteen ääneen Chon-ji!

Yllätyksenä vielä tuli ns. pyykkipoikaottelua muistuttava sparriharjoitus. Koska meitä oli pariton määrä, sain hetken vetästä happea laidalla. Alussa kuului, että ottelua käytäisiin 5 minuuttia. Kävin mielessäni jo kaikki energiansäästötekniikat. Ottelua ei onneksi kestänyt niin kauaa ja sitten vaihdettiin. Olen yhtä notkea ja kepeäliikkeinen kuin norsu, joten ajattelin ottaa huumorin kannalta ja leveä virnistys naamalla. Parini oli nopea ja ketterä 10-vuotias poika, Emir. Meillä oli oikein hauskaa, kun päästiin vauhtiin! Tämä oli vyökokeen ehdottomasti paras osuus. Kun osuus loppui, minut käskettiin eteen. Ajattelin, että apua nyt tuli sanomista. En pystynyt ollenkaan pomppimaan tai käyttämään ottelussa vaadittavaa jalkatekniikkaa, joten jouduin soveltamaan. Onneksi minulta kysyttiin, että mitä olen harrastanut aikaisemmin, kun tein pienen tekniikkalainauksen toisesta lajista.

Tämän jälkeen aloitettiin teoriaosuus. Me muut hipsimme salin perukoille ja yritimme olla kuulematta mitä muilta tentattiin. Samalla saimme myös arvokasta palautetta. Omalla vuorollani unohdin täysin Taekwon-Do:n pääperiaatteet. Niitä on viisi ja ne ovat; kohteliaisuus, rehellisyys, uutteruus, itsehillintä ja lannistumaton henki. Oma palautteeni oli se, että valitse laji ja kehity siinä. Ihmiselämä ei riitä kaikkien taitojen ja eri tekniikoiden hallitsemiseen. Aloitin oman Taekwon-Do polkuni alun perin lasteni takia.  Mielestäni Taekwon-Do oli liian vaikea ja sääntöjä sisältävä laji minulle. Lopulta kun Beomsabonim Hukkavaara soitti eräänä päivänä peruakseen lasteni treenit seuraavalta viikonlopulta, niin tunnistin heti tutun murteen. Sain kutsun Defence-seminaariin ja vaikka vielä vähän arastelin uuden lajin aloittamista, lapset vetivät lopulta mukanaan. Meillä on hyvä henki Sasajalla ja vaikka treeneissä opitaan kurinalaisuutta, oikeaa ja vasenta, meillä on silti kivaa. Nyt harrastaminen ei jää siitä kiinni, etteikö toinen vanhempi ehtisi töistä kotiin tai saisi lastenvahtia.

Vyökokeen päätyttyä me aikuiset saimme 8. gup vyöarvon ja lapset natsat omiin vöihinsä. Tätä tilaisuutta juhlistettiin korkkaamalla pukkaribanaanit!

Sasajan ensimmäisiä värivöitä juhlistetaan sitten myöhemmin menemällä porukalla ulos syömään. Keltainen vyö on vasta alku, maa, jonka varaan tulevat taidot rakennetaan. Maanantaina jatkuu taas arki ja treenit.

Erityiskiitos beomsabonim Hukkavaaralle kärsivällisyydestä ja opetuksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *