Tauon jälkeen sitä taas pääsi pitkästä aikaa jumpalle. Monesti tulee taisteluväsymys harrastuksista; mielenkiinto loppuu, talvi nuupahduttaa ja tahtoisi käpertyä vaan sohvanpohjalle napostelemaan herkkuja. Meillä on käynnissä jokatalvinen flunssakierre ja unta ei nyt välttämättä ole niin ruhtinaallisesti tullut. Sitä raahusti sen terveen lapsosen perässä puolivaloilla saliin ja onneksi tuli lähdettyä. Treeneihin tulin ihan rättiväsyneenä ja lähdettyäni olin onnellinen sekä piristynyt.
Liityin alun perin Taekwon-Do:n nimenomaan lasten takia, vähän niin kuin lompsien muodon perässä puolisotilaallisesti. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa ja alku säikäytti. Kertarysäyksellä tuli niin paljon uutta ja tunsi olevansa ihan täysin nolla. Toisaalta puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa, se opettaa nöyräksi. Toisto, toisto ja toisto, koko elämän ajan. Perustekniikka on ihan ehdoton suosikkini. Kun tunnille tulee uusia ja aloitamme perusasioista, sitä pystyy korjaamaan ja parantamaan omaa tekniikkaansa siinä ohessa. Kun osaa jo hieman alkeita, ei energiaa kulu kropan asettelemiseen niin paljon.
Kertasimme alussa kohteliaisuussääntöjä, mitä tunnilla ei saa tehdä. Tunnille ei voi rynnätä mukaan vaan, jos olet myöhässä, ovelle jäädään odottamaan ja pyydetään lupaa tulla mukaan. Myös poistumiseen pyydetään lupa ohjaajalta. Alkulämmittelyt ja kehon herättäminen treeniin teki kyllä terää tällä kertaa. Pitkä tauko oli jumiuttanut mm. selän ja koko kroppa nautti kovasti kerroista ja ihan vaan pään kääntelemisestä. Rutina kuului koko rangasta. Lämmittelimme ja kilpailimme neljän hengen joukkueittain erilaisilla tehtävillä, johon ihan pienimmätkin osallistuivat reippaasti. Aina kun olimme valmiita, menimme istumaan jonoon ja nostimme kädet ylös.
Jonon ensimmäinen lähti aina suorittamaan tehtävää salin puoleen väliin. Välillä se saattoi olla hyppyjä, välillä potkuja ja välillä koko joukkueella peppukävelyä siniselle viivalle.
Taekwondon tekniikat sopivat hyvin massojen ohjaamiseen. Pystymme tekemään isossa porukassa erilaisia potkuja tai lyöntejä, ohjaajamme käy välillä korjaamassa ja neuvomassa muodossa olijoita. Itsekin huomaan välillä, että pitkä askel lyhentyy keskimittaiseksi, kun tasapaino pettää. Nyt pienimmätkin ovat alkaneet oppimaan muodon ja tulevat siihen vanhemman viereen seisomaan.
Perhetunti päättyi oikein mukavasti mietiskelyyn. Se oli juuri sitä, mitä tuon viimeviikkoisen hulinan jälkeen kaipasikin. On ilo katsella, kun pienimmät istuvat sen hetkin ihan hiljaa ja salissa humisee vaan ilmastointi. Taekwondossa olen oppinut jotenkin nauttimaan niistä hetkistä, kun maailma pysähtyy kokonaan ympäriltä. Välillä kun muoto seisahtuu ja jäädään tiettyyn liikkeeseen valmiiksi, sitä jää oikein nautiskelemaan kiireettömyydestä. Joku on keksinyt hyvin myyvän nimenkin, mindfulness. Meillä se on ihan treeniin kuuluvana, perustekniikoissa ei tarvitse hötkyillä.
Seuraavaksi meillä oli aikuisten Defence-tunti. Pakko kehua, Sasajalla on ihan huikea ryhmä ja myös aikuisissa uusia harrastajia. Lapset voivat pörrätä salin toisessa päässä ja leikkiä omiaan samanaikaisesti, kun iskät ja äidit jumppaavat. Kävimme aluksi muodossa keltaisen vyön tekniikat reippahasti läpi. Hienosti uudet sinkoilivat siellä mukana, tahti oli tosiaan rivakka. Nyt sitä alkoi jo pysymään muodon mukana – ainakin henkisesti. Välillä nyrkki oli väärässä asennossa, välillä kroppa, mutta enää ei joutunut niin paljon prosessoimaan pään sisällä ja sitä muisti jotenkin etukäteen mitä piti tehdä -vaikka astuikin väärällä jalalla eteenpäin.
Tänään päästiinkin vähän potkimaan toisiamme ja torjumaan lyöntejä. Nauru raikasi salissa ja meillä oli todella hauskaa. Välillä puhuttiin suomea ja välillä lontoon murretta. Tehtiin erilaisia tekniikoita niin, että jonossa olijat hyökkäsivät aina vuoron perään vyöryttämällä yhden kimppuun. Se mikä motivoi on, että otetaan tekniikoita eri vyöasteilta. Tuo tekniikka jää ”kytemään” takaraivoon ja nälkä kasvaa syödessä kun tietää mitä on tulossa. Lopuksi rullattiin pesupalloa vähän pienemmäksi läpyttelemällä niitä vatsalihaksia rystysillä. Niin kuin alussa tuossa totesin, tulin tunneille jotenkin henkisesti väsyneenä ja lähdin sieltä hymyssä suin. Nyt maittaa uni ja olo on ihan eri tavalla rentoutunut. Taekwondosta ei voi saada tarpeeksi! Ensikertaan taas.