Vuoden ensimmäiset treenit olivat tuoneet paikalle uusia kokeilijoita, treenaajia oli monta rivillistä tänään.
Meille vanhoille teki ihan hyvää muistella alkeita ja herätellä muutenkin loman jälkeistä kroppaa taas
arkeen. Moni asia jotenkin kolahti syvemmälle tai sitten aivoilla kestää vaan prosessoida tietoa hieman
pidempään. Näinhän se menee, että savun hälvettyä tarkistamme kytkennät. Meidän muoto oli loman
jäljiltä komennolla charyot, armeijan terminologialla kuvaillen häröpallo. Tästä on ainakin hyvä lähteä
rakentamaan.

Lyhyen teoriaosuuden jälkeen lämmittelimme etsimällä juosten koulun salista vöiden väriskaalan, syke
nousi menemällä alas ensin mahalleen ja sitten selälleen. Kertasimme perusasioita lyönnistä ja siitä
kynttilään puhaltamisesta. Komennolla –” Gunnun so bakat palmok kaunde jirugi!” aloitettiin
ensimmäisen lyönnin opiskelu. Sitä ennen lyönti pilkottiin pieniin osiin aina päkiöille nousemisesta asti ja
tehtiin vaihe vaiheelta. Eli ei tosiaan tarvitse osata valmiiksi mitään. Meidän ryhmän tähdet olivat vielä
lomailemassa, joten piti pinnistellä enemmän kun ei ollut vetoapua.

Siniaalto on kiva juttu, varsinkin kun sen tekee nopeasti. Mutta odotas, kun siellä kökötetään muutama
minuutti -alkaa reidet tutisemaan ja hapottamaan. Tosin nyt lyöntiin tuli selkeyttä. Liikkeitä voi hieroa
paremmaksi ja paremmaksi, sitä ei varmaan ikinä tule valmiiksi. Taekwon-Dosta löytyy aina kehityskohteita
ja hiottavaa. Alkeiskurssin yksi tavoite on erottaa vasen ja oikea, siitä lähdetään. Jokainen tekee sen minkä
pystyy. Itse olen pärjännyt takareisivammani kanssa hyvin mukana.

Yhtä asiaa olen aina ihmetellyt; miten ohjaajalla riittää kyvyt niin moninaisen ryhmän ohjaamiseen.
Meitä on pienistä aikuisiin. Aina sitä ei osaa arvostaa, miten paljon suunnittelua ja aikaa ohjaaja käyttää tunnin valmisteluun. Omasta nuoruudesta muistan, kuinka coolia se olisi ollutkaan, jos harrastuksia olisi järjestetty koko perheelle. Nuorena aloitetusta harrastuksesta jää parhaimmassa tapauksessa paljon käteen aikuisena, teinit olisivat hyvä saada liikkumaan ja viimeisenä, ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa harrastusta. Tästä oikein hyvä esimerkki on Salme, 82, 1 Dan musta vyö.

Salme Nummelalle myönnettiin 3.12.2022 musta vyö, hän aloitti harrastuksen kertomansa mukaan 75-
vuotiaana lastenlasten kautta. Siis upeaa Salme, onnittelut! (https://taekwon-do.fi/ylojarvella-tehtiin-
historiaa-salme-nummelalle-1-dan-82-vuotiaana/) Vaikka alku on ollut itsellänikin hieman uuteen
tottumista, ryhmässämme on hienoa, että voi edetä omaan tahtiin. Chon-ji kaipaa toistoa, toistoa ja lisää
toistoa. Aikansa toistettuaan alkaa huomaamaan, että liikkeet alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Yksi asia
mikä on hyvä olla, on ”koko perheen taekwondo-kansio, jossa löytyy teoriamateriaali. Mikään ei estä
työpaikalla tauolla tekemästä liikesarjaa ja ottaa hetkeksi aikalisää aherruksesta. Toki kollegat voisivat
hieman ihmetellä, että mitä se siellä yrittää puhallella kynttilöitä sammuksiin. Oikeanlaisen
puhallustekniikan oppiminen on muuten haastavaa. Sitä sulkee mielummin suunsa ja toivoo, ettei kukaan
huomaa puhalluksen puuttumista… kunnes tulee sitten se näytön paikka.

Seuraavissa treeneissä on kuulemma potkuja ja ”läpsykkä” mukana. Potkiminen yleensä innostaa kaikki
kokeilemaan rajojaan ja notkeuttaan. Me aloitimme Sasajalla myös hyvinvointihaasteen. Se voi olla mikä
tahansa kehityskohde; yöunet, ruokavalion muutos, sokeriton, painon pudotus tms. oman hyvinvoinnin
kohentamiseksi. Itse valitsin ruokavalion, että jaksaa tarpoa tuolla lumessa ja treenata kovempaa. Eikä
notkeuden lisääntyminenkään olisi mitenkään paha juttu!