Tiedättekö mikä on potkimisen lisäksi kivaa? No se, että tutustutaan naapureihin harrastusten merkeissä ja että liikutaan yhdessä! Meillä on kävijämäärä lisääntynyt ja mahtava juttu, tervetuloa vielä kerran kaikille uusille mukaan. Pyrimme siihen, että Sasajan treeneihin olisi jokaisen mukava tulla ja uudetkin kokisivat itsensä lämpimästi tervetulleiksi. Treenin jälkeen on jääty turisemaan mukavia ja siinä ohessa ihmetellään, miten se jalka ei aikuisilla enää niin kevyesti taipunutkaan kuin 10-vuotta sitten.
Tänään tuli ihan huolella hiki jo alkulämmittelyssä. Menimme hieman reippaampaa tahtia. Kävimme katselemassa välillä salin lattiaa ja välillä kattoa lähtien seisoma-asennosta sekä lämmittelimme erilaisilla sykettä nostattavilla hypyillä. Siinäpä sai kintut kyytiä ja viimeistää tässä vaiheessa alkoi hiki virrata. Tunnin aiheena oli tänään potkut ja erilaiset potkuyhdistelmät. Muodostimme kaksi jonoa ja puvulliset pitivät potkumaaleja muille. Alussa pitää ihan miettiä, että kumpi jalka aloittaa ja mitä ihmettä sen aloittavan jalan tulikaan tehdä. Millä kohdalla pitikään osua? Ja potkuyhdistelmät, jos saa ensimmäisen jalan sinnepäin niin taaimmaisen jalan lentorata onkin sitten hieman mysteeri.
Hienoa nähdä miten pienetkin lapset malttavat odottaa vuoroaan potkumaaleille. Takana jonossa olija pitää turvaväliä ja vuorossa olija saa suorittaa tekniikan rauhassa. Sitten lippastaan kovaa vauhtia jonon hännille posket punaisena. –”Äiti, näitkösää mitä mä tein?”. Lapset kääntyvät usein vanhempaa kohti kasvot loistaen. Nyt meni hyvin ja onnistumisen tunteita tuli. Välillä muutama lapsi istuskelee salin laidalla ja tarkkailee tilannetta. Aika lentää aina siivillä ja tulee käsky järjestäytyä taas samaan muotoon kuin alussa. Se on onneksi helpompaa, kun muistaa kenenkä takana tuli seisottua ja minkävärisellä viivalla. Alussa ihmetellään puvullisten, eli dobok’ia käyttävien vöiden värejä. Kuka menee kulmamieheksi, kuka olikaan seuraavaksi vuorossa? Meidän puvuttomien on helppo asettautua muodon jatkoksi ja pienimmät saavat varata vanhemman vierestä oman paikan.
Aikuisten tunti pidettiin lasten tunnin jälkeen. Teimme kolmen askeleen ottelua koreaksi, sam bo matsogi, neljään eri suuntaan liikkeitä sekä Chon-Ji liikesarjaa. Pakko myöntää, että viha- rakkaussuhde liikesarjoja kohtaan on alkanut muuttua pikkuhiljaa rakkaudeksi. Alussa ajattelin, että ei tästä tule kyllä yhtään mikään. Olo oli kuin egyptiläisellä hieroglyfillä, jolta oli kaikki ilmansuunnat hukassa. Nyt salaa itsekseen harjoittelemalla ihan omassa rauhassa, sain itseni jotenkin tsempattua muodon jatkoksi mukaan. Miten hienolta liikesarjat näyttävätkään, kun tekijöitä on useita kymmeniä ja heidän liikkeensä ovat ajoitettu tarkalleen!
Kaikista vaikeinta lajissa itselleni on säännöt. Enää ei opetella tekniikoita, laiteta full contact-varustusta päälle ja mennä rymistelemään. Nyt joutuu käyttämään niitä aavistuksen väsyneitä aivosoluja ja ajatella, mihin sitä asetellaan itsensä. Taekwon-Do:ssa on enemmän sääntöjä, kurinalaisuutta kun osasin alun perin ajatella. Taekwon-Doa pystyy myös harjoittelemaan koko iän, niin kauan kun vaan pysyy tolpillaan.
Vieläkään korean kieli ei ole iskostunut takaraivoon, muuta kuin muutaman sanonnan osalta. Myönnän reilusti lunttaavani teorianipusta termejä aina uudestaan ja uudestaan. Olen kehitellyt pieniä muistipareja sanoille esimerkiksi potku- lyönti chakgi – jirugi, ylös – alas nopunde – najunde. Nekin yleensä unohtuvat tehokkaasti, kun opettajamme boosabumnim piilottaa ne yhteen lauseeseen. Ja sitten sitä muistaa jotain niin epämääräistä kuten tulgi (pisto) ja sonkal (”veitsikäsi”) mutta taas pelkkä tul tarkoittaa liikesarjaa. Taekwon-Do on samalla myös koreankielen kurssi, mutta tällä kertaa ei tilata taikinanyyttejä ja riisikakkuja vaan opetellaan esimerkiksi kehonosia, numeroita, tekniikoita ja esimerkiksi eri korkeuksia.
Tehokkaasti jumpanneena oli rentoutunut olo lähteä kulkemaan kotia kohdin. Vaikka en olekaan ryhmän terävin sonkal, veitsikäsi, Taekwon-Do haastaa niin monella eri tasolla. Kukaan meistä ei kilpaile paremmuudesta, tärkeintä on oppia taas jotain uutta -vaikka ihan pientä. Ja jos se joomuk, eli nyrkki on väärinpäin niin sivusilmällä vilasu naapureilta antaa mahdollisuuden korjata käden asentoa oikeaksi.
Katso sivujamme myös Facebookissa, Instagramissa ja LinkedInissa!
#martialarts #itftaekwond #taekwondo #sasaja #beom #footfistway #helsinki #espoo
Koko kylä jumpalle NYT!
