-”Charyot!” Kajahtaa 9-vuotiaalta kulmamieheltä, kun ohjaajamme pyytää lupaa tulla saliin. Muotomme rintamasuunta kääntyy ohjaajaan ja toivotamme, tai kuulemma päästämme hänet sisään. Lausumme oikea käsi ylhäällä Taekwon-Do valan korealaisten numeroiden kajahdellessa ilmoille.
Hana: Minä lupaan noudattaa taekwon-do:n sääntöjä
Dol: Tulen kunnioittamaan opettajaa ja ylempiä vöitä
Set: Lupaan olla käyttämättä Taekwon-Doa väärin
Net: Tulen olemaan puolestapuhuja vapaudelle ja oikeudenmukaisuudelle
Tasot: Autan rakentamaan rauhallisempaa maailmaa
Ja sitten pääsimmekin jo päivän teemaan; käännöksiä neljään suuntaan, eli saju. Opettaja käskee meitä tekemään koreaksi, esimerkiksi gunnun sogi (joka tarkoittaa asentoa tai seisontaa) kaunde (keskikorkeus) yop (sivulle) bakat palmok (käden ulkosyrjällä) maghi (lyönti). Liikkeet lähtevät jumbi-valmiusasennosta. Tämä toimii myös tehokkaana keinona jäädyttää muoto paikoilleen, jolloin salissa käy ihan mahdoton raksutus. Kuka uskaltaa liikahtaa ensimmäiseksi ja tehdä oikean liikkeen, niin muut seuraavat sitten perässä. Muistiin jää pieniä riippeitä koreankielisistä sanoista, kuten sonkal- torjunta, jossa sormet sojottavat suoraan ”veitsikätenä”.
Teimme erilaisia torjuntoja, lyöntejä ja potkuja neljään eri suuntaan. Alkeiskurssilla on tarkoitus opetella oikea ja vasen, sehän passaa minulle! Välillä on semmoinen olo, että sitä kaipaa karttaa, kompassia ja opaskoiraa. Heti kun tuntuu, että tämähän on helppoa, huomaa kääntyneensä väärään suuntaan. Kaikki nämä vuosikymmenet ovat vierineet, enkä ole vieläkään oppinut vasenta tai oikeaa. Kirjoitan kahdella kädellä, pidän kelloa oikeassa kädessä mutta olen opetellut oikeakätiseksi. (Tai oikeastaan jo edesmennyt mummini kuulemma opetti, sillä tartuin aina rivakasti vasemmalla kädellä kynään.)
Menimme liikuntasalin keskellä olevaan mustaan ympyrään ja meistä jokainen teki yksitellen lyönnit ja torjunnat eri suuntiin. Lapset saivat vetoapua opettajalta, joka on koreaksi (riippuen vyöarvoista) meillä arvonimellä boosabum. Tärkeintä on yrittää parhaansa. Harjoitus muiden edessä tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille. Siellä se pieni 5-vuotias kriitikko napittaa mustalla viivalla, osaako äiti nyt aivan varmasti liikkeet. Ei osaa, aikuisetkin saa mokailla. Huhu kertoo myös eräästä opettajasta, joka vahingossa Juche- liikesarjassa käänsi potkua hieman liian pitkälle. Eli ei hätää. Meidän muodon pelasti viimeinen suorittaja, joka teki juuri niin kuin pitikin.
Tänään pääsimme myös tutustumaan punnerruksen mahtavaan maailmaan. Kaksi kertaa sanotaan nätisti ja sitten opettelemme lihastyön kautta muistamaan, että jalkojen väli seisonnassa tuli olla pitkä. Milloin muuten olet viimeksi pysähtynyt hetkeen? Ollut vaan hiljaisuudessa muiden keskellä ja keskittynyt omiin ajatuksiisi? Veikkaan, että et varmaankaan tuolla ostoskeskushulinassa tai kun tulet kotiin päivän päätyttyä. Nykypäivän hektisyys, joukkoliikenteen perässä juokseminen verenmaku suussa tai loskassa kehällä matelevat punavaloiset autoletkat eivät saa meitä rentoutumaan ja pysähtymään juuri siihen hetkeen. Harjoitusten lopussa istumme alas ihan hiljaa, taustalla kuuluu ainoastaan salissa puhaltava ilmastointi ja hetken hiljaisuuden jälkeen opettajamme kysyy, mikä tunnista jäi mieleen. No, tämän tämän sonkal-veitsikäsitorjunnan lisäksi hilpeyttä herätti kyseinen 5-vuotias, joka innokkaana viittasi ja kysyi kauniisti lupaa mennä räkimään limaa vessanpönttöön.
Vyökokeiden keltainen aurinko näyttää nousevan osalle meistä ensi vuonna, tarkalleen ottaen ilmeisesti helmikuussa. Itse hipsin vielä takariviin treenaamaan sitä oikeaa ja vasenta. Vaikka olen tässä lajissa selkeästi poissa mukavuusalueeltani, tekee Taekwon-do selkeästi hyvää myös prosessorilleni. Kaikki työasiat valuvat pois mielestäni treeneissä ja sain yhdistettyä sekä oman, että lasten harrastuksen.
Nyt blogi hiljenee hetkeksi tauolle loman ajaksi ja palaamme sorvin ääreen 7.1.2023.
Tervetuloa mukaan!